tiistai 14. helmikuuta 2012

Thanks for all the memories...

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin muistaa muutamaa ystävääni.

<3

Jo muinaiset roomalaiset... Ihan niin kauas ei sentään tarvitse mennä, mutta yhden parhaan ystäväni olen tavannut vuonna 1992, kun ala-aste alkoi. Olen aika varma, että pystyn kuvittelemaan jutinan kauhistuneen ilmeen, kun totean tapahtumasta olevan jo 20 vuotta. Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea, etten osaa edes valita mitä kertoisin. On ollut tyttöjeniltoja, luokkakokousjatkoja kahdestaan (mutta onneksi pullo jäi meille!), laiskoja päiviä rannalla, itkemistä leffateatterissa hienot kengät jalassa, juustonaksuähkyjä ja miehistä aiheutuneita onnentunteita, sydänsuruja ja todella epämääräisiä tapauksia. Mutta jaettu tunne on paras tunne, enkä varmaan koskaan kykene pesemään ikkunoita tai syömään kalapuikkoja hymähtämättä. :D

<3

Vuonna 2006 erosin poikaystäväni ja samalla tunsin menettäneeni parhaan ystäväni. Miehet oli kaikki tyhmiä ja tuntui, etten enää ikinä voi luottaa yhteenkään. Mutta yllättäen löysin itseni viettämässä viikonloppuja ihan erityisessä poikaporukassa, joiden kanssa oli helppoa ja mukavaa viettää aikaa. Sai olla oma itsensä ja tuntui ihan kuin olisi ollut yksi pojista.
Ihan erityisesti haluaisin kiittää siitä ajasta Sinkoa, joka on aina sanonut hyvin suoraan mielipiteensä, mutta ollut myös vilpitön ja ystävällinen nallekarhu tarpeen vaatiessa. Ja hävennyt useammin kuin kerran silmät päästään seurassani! :D Jos olet joskus luullut näkeväsi meidät Lynin tanssilattialla (etenkin kaatuneena), niin todennäköisesti olet näöntarkastuksen tarpeessa.

<3

Sitten on vielä ihan yksi ihan erityinen poika, jonka ansiosta syön nykyään tomaatteja ja sinihomejuustoa! Se on poika, joka tutustutti minut sci-fin ihmeelliseen maailmaan ja jakaa rakkauteni zombeja kohtaan. Olen tuntenut Elliksen vasta vajaat pari vuotta, mutta alusta asti on tuntunut kuin oltaisiin tavattu joskus ennenkin, valovuosia sitten. Ellis on... ihminen, jolla on aina olkapää valmiina. Ja maailman huonoimmat läpät ja pölöimmät ideat. Se on sellainen poika, joka saa aina hymyilemään ja jaksaa aina auttaa. Sellainen ystävä, jota en vaihtaisi  mihinkään.

<3

Lisäksi on paljon ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt ikimuistoisia hetkiä vuosien varrella.

Kiitos irkkaajille, jokirantahengaajille, lynin/vegasin tanssihirmuille, etkoilijoille ja jatkoilijoille.

Kiitos kummilapseni ihanalle äidille ja muille, jotka ovat minut tekkenissä piesseet, tai tulleet piestyiksi! ^^


THANKS FOR ALL THE MEMORIES!



Kuvan saa klikkaamalla isommaksi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti