maanantai 19. maaliskuuta 2012

I don't like mondays.

"I don't like Mondays
I want to shoot the whole day down"

Perjantaita lukuunottamatta viikonloppu oli ihan perseestä. Olisi voinut nukkua sen ylitse, niin olisi välttynyt paljolta. Päässä on hirvittävästi ajatuksia, enkä tiedä mistä päästä lähtisin tätä purkamaan. Tässä tekstissä ei tule välttämättä olemaan punaista lankaa, joten yrittäkää kestää!

Pahoitan hirvittävästi mieleni siitä, kun ihmiset jättävät kertomatta asioita ja valehtelevat, etten pahoittaisi mieltäni. En ole mikään lapsi, tai niin pieni ja särkyvä, että menisin rikki. Siitä tulee vain sellainen olo, että onko jotain muutakin valehdettu ja jätetty kertomatta?
Haluaisin vain kovasti osakseni sen saman luottamuksen, jonka annan muille... Ei se ihan hirveästi ole vaadittu, eihän?

Viime yönä tajusin ihmisen pienuuden ja sen tosiasian, että jokainen on loppupeleissä täällä ihan yksin. Ei sillä ole oikeastaan väliä onko yksi läheinen ystävä, tai sata kaveria, mutta joissain asioissa ihmisen on vaan pärjättävä yksin. Ei aina voi luottaa loputtomasti siihen, että joku vaan.... On paikalla, kun tarvitset. Eikä ikinä pitäisikään. Jotkut asiat ja kokemukset pitää vaan yrittää jaksaa yksin.


Mutta miksei se tunnu samalta, kun halaa itse itseään? 

Kuva täältä


Eikös se niin mene, että se mikä ei tapa, vahvistaa?
Aion kasvaa maailman isoimmaksi ja vahvimmaksi tytöksi!


1 kommentti:

  1. Jos se mikä ei tapa vahvistaa, mun pitäis olla adamantiumia koko ämmän. Kumoan siis tämän väitteen täysin paikkaansapitämättömänä, ainakin omalta kohdalta...

    VastaaPoista