sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Ihana viikonloppu ja värinvaihdos

Viikonloppu oli mitä ihanin ja parhain!
Enkä oikeastaan edes tehnyt mitään erityistä.
Viikonloppu viuhahti ohi siivotessa, saunoessa, syödessä ja leffoja katsellessa. Ihanan rentouttavaa siis ja kiitos kuuluu ehdottomasti hyvälle seuralle :) Eilen olisi menojalkaa vähän vipattanut, mutta olen ihan tyytyväinen, että tuli jämähdettyä sohvalle, eikä lähdettyä esim. baariin. Pitihän sitä nukkua hyvin ja säästellä voimia, sillä huomenna on Vappubileet!

Vappubileissä on naamiaisteema ja tämä tyttö ajatteli mennä seilorihengessä. Lähinnä siksi, että kaapissani on juuri sopiva sini/valkoraidallinen minimekko. Toivottavasti Punanaamiossa on vielä seilorihattuja ja haluamiani irtotatuointeja. Itsellänihän on huomenna työpäivä, joten olen nakittanut vapaapäivää viettävän kaverin puolestani ostoksille... Saan kuitenkin jotain ihan muuta, kun laitan miehen asialle, mutta ei voi mitään :D Olen oikeasti vain todella helpottunut, ettei tarvitse itse stressata kauppajuttuja huomenna enää työpäivän jälkeen, kun joku muu hoitaa sen puolen.

Tällä viikolla kyllästyin punaiseen tukkaani ja marssin kauppaan ostamaan uutta hiusväriä. Yleensä olen värjännyt tummaksi Poly Palette -merkkisellä värillä. Se on tähän mennessä ollut hinta/laatu -suhteeltaan parasta, jota olen kokeillut. Purkki maksaa 6,80e (saa ainakin Vapaa valinnasta) ja väri on todella pitkäkestoinen, eikä valu suihkussa käydessä pois yhtään. Nyt Vapiksessa oli kuitenkin uutta Cameleo-merkkistä hiusväriä, joka oli tarjouksessa 3,70e! Koska minulla on entuudestaan vain hyviä kokemuksia halpisväreistä, ostin kaksi mustaa väripurkkia ja testasin. Ja kyllähän tästä ihan pikimusta tulikin! Väri oli koostumukseltaan todella miellyttävän voidemaista ja helppoa levittää. Kaksi purkkia riitti hyvin pitkiin ja latvoista kuiviin hiuksiini. Ainoa miinuspuoli on se, että olen nyt pessyt värjäyksen jälkeen hiukset kahdesti ja väri valuu edelleen pois. :( Mutta on tämä kyllä edelleenkiin musta.




Saa nähdä miten paljon se tässä lähiviikkoina haalistuu. Voin palata aiheeseen tuonnempana, kun tiedän miten pitkäkestoinen väri on.

Huomenna siis pikapikaa töiden jälkeen kotiin, asunvaihto, meikit naamaan, koira kainaloon ja mars juhlistamaan Vappua! Toivottavasti tulee julkaisukelpoisia kuvia.
Tämän kesäbiisin myötä toivotan hyvää Vappua kaikille! Muistakaa vemputtaa sitä peppua! ;)






maanantai 23. huhtikuuta 2012

Numblolemotions

Eilen illalla makoilin jo sängyssä ja katselin telkkaria, kun sattumalta käänsin kanavan Ylen puolelle ja sieltä tuli ihanan Adelen livekeikka Royal Albert Hallista. Aivan MIELETÖN tunnelma! En kykene edes sanoin kuvailemaan millaiset kylmät väreet meni päästä varpaisiin, kun Someone like you alkoi. Saatoin ehkä pienet itkutkin tirauttaa, mutta onneksi suurin osa paikalla olleistakin näytti itkevän...



"Never mind, I'll find someone like you
I wish nothing but the best for you too
Don't forget me, I beg
I remember you said,
'Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead,
Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead.' "

Tuo keikka on muuten katsottavissa kokonaisuudessaan mm. Yle areenassa ja Youtubessa. (Onneksi, koska itsekin näin vain lopun ja jäi harmittamaan.)

Olen aina ollut todella herkkä tällaisille biiseille ja niiden tunnelatauksille. On uskomaton fiilis, kun pelkästä musiikista saa niin isot fiilikset, että tuntee todella riipaisevalla tavalla olevansa elossa. On paljon kappaleita, joita ei vaan kykene kuuntelemaan ilman, että meinaa tulla itku silmään. Osaan liittyy kipeitä tai kauniita muistoja, mutta osa on vain yksinkertaisesti niin kauniita kappaleita, että tällainen pehmoilija liikuttuu. 

Joskus on ihanan rentouttavaa mennä sohvalle tai sänkyyn makaamaan ja laittaa musiikki soimaan. Spotifyssa tein joskus ihan oman playlistinsä fiilistelybiiseille ja lista onkin osuvasti nimetty "Numblolemotions". :P  Nykyään lista tosin kaipaisi kipeästi päivittelyä, koska sieltä puuttuu niiiin paljon biisejä, joita olen viimeaikoina kuunnellut. En vaan ole jaksanut koskea siihen pitkiin pitkiin aikoihin, koska lista soi yleensä taustalla, kun kirjoitin päiväkirjaani.

Päiväkirja on pölyttynyt sivupöydällä kohta puoli vuotta, enkä ole oikein osannut kirjoittaa edes sinne. Olen aina ennen kokenut päiväkirjan kirjoittamisen rentouttavana ja puhdistavana asiana, jonka jälkeen mieli on ollut paljon selkeämpi. Mutta nyt pelkään, että jos lähden kirjoittamaan sinne kaikista näistä asioista, jotka painavat mieltäni, niin en pysty ikinä enää lukemaan niitä vanhoja tekstejä. Enkä halua assosioida kirjoittamista mihinkään niin negatiiviseen.

Mutta kuten yks pölö aina sanoo, pitäis muistaa olla onnellinen ja iloinen kaikista pienistäkin jutuista. Oon iloinen niistä muutamasta ihanasta aidosta ihmisestä, joita mun elämässä on ja joiden kanssa olen saanut jakaa unohtumattomia hetkiä!

Luulenpa, että laitan Numblolemotionsin soimaan ja fiilistelen ihan vaan hetken... <3

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Feels good, mon!

Nyt on hyvä fiilis! 

Ensimmäinen työviikko takana ja kunhan vaan opin kaikki sadat ja miljoonat pikkujutut, niin enköhän ole heinäkuussa täysin valmis itsenäiseen työskentelyyn... :P Myönnettäköön, että ajatus palkasta saa minut melkein hyppimään innosta. On tällä työttömyystuella tässä jo ihan tarpeeksi kauan yritettykin tulla toimeen. Ja rahasta kun on jo valmiiksi puhe, niin verotoimisto muisti kivalla lappusella, josta selvisi, että saan hyvinkin mukavan summan käytettäväksi jouluostoksiin ja siitä jää varmasti yli itsenikin lahjomiseen... :)

Työviikon kruunasi juuri sellainen ihanan kiireetön ja rentouttava viikonloppu, jota olen kaivannut jo usean viikon ajan, mutta aina on jokin asia ollut esteenä. Nyt sai vaan olla ihan oma itsensä, nauttia hyvästä ruoasta ja juotavasta, ja olla ihanien ihmisten seurassa. :) Perjantain kunniaksi syötiin possupiffejä ja lohkoja kermakastikkeella, katsottiin sarjoja ja nautittiin siitä, että ei tarvitse tehdä mitään! Lauantaina iski pienoinen tekemisen puute ja tylsyys, joten mentiin istumaan iltaa kavereiden luokse. Tämän kaiken lisäksi pääsin seuraamaan Diablo 3:n betaa, joka vaikutti ainakin ihan pelkän katsomisen perusteella ihan lupaavalta peliltä. Itse en jaksanut peliä vielä testata, mutta eiköhän se ole edessä jossain vaiheessa...

Viikonloppuani ei kyennyt pilaamaan sitten yhtään mikään, vaikka joillain yritys oli ilmeisesti aika kova ja väsymystäkin oli vähäsen ilmassa.

Tämä päivä on mennyt aika pitkälle vain löhöillessä ja tietokonetta säätäessä. Päivitin pöytäkoneeni vihdoin nykyaikaan ja vaihdoin xp:n seiskaan. Tähän asti kaikki on ainakin sujunut ihan hyvin ja konekin toimii taas nopeammin. Vielä kun jaksaisi avata ja imuroida sisältä niin kaikki olisi hyvin!

Ehkä tämä elämä tästä taas tasoittuu töiden myötä... Ensiviikko tulee olemaan aika pitkä ja raskas ja masussa velloo ainainen jännityksen tunne. :/ Pitää vaan tsempata ihan sata nolla ja yrittää ajatella jotain kivaa. Esim. sitä, että tilille ilmestyy ensiviikolla tuet ja niistä toivon mukaan jää vähän ylimääräistä uusiin vaatteisiin, joita pitäisi ostella ja ehkä vähän yllätysjuttuihinkin! ^__^ (mutta koska ne on yllätysjuttuja, niin enpäs kerrokaan enempää, hähää! )



sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

When it rains...

Viikonloppu ei ollut ihan täysin odotusteni mukainen rentoutumis/chillailuhetki...

Yritän yleensä parhaani mukaan tutustua ihmisiin ja tulla kaikkien kanssa toimeen, enkä yleensä ihan helposti ärsyynny / suutu ihmisten käyttäytymisestä. Jos on avoin ja rehellinen ihminen, niin kanssani on suhteellisen helppo tulla toimeen. Viikonloppuna näin ihmisen, joka on usein hengaillut vakkariporukassamme. Olen yrittänyt tutustua häneen paremmin ja jutella, kun ollaan nähty. Varsinkin kun hän usein valittelee, ettei kauheasti omista kavereita porukkamme ulkopuolelta.

Noh, voin sanoa, ettei hänellä todennäköisesti ole enää hirveästi kavereita tässäkään porukassa... Ihmiset ovat vaan joskus niin käsittämättömän itsekkäitä ja tekopyhiä. Luulisi että aikuinen ihminen osaisi ajatella tekojaan ja sanojaan myös niin pitkälle, että ymmärtäisi niiden seuraukset. Sitä on aivan turha jälkeenpäin ihmetellä, että mitä tuli tehtyä ja miksi ihmiset ovat vihaisia? En sano, että olisin itse mitenkään täydellinen, mutta en sentään tietoisesti / tahallani pahoita muiden ihmisten mieltä. Ja osaan kyllä olla tiettyyn pisteeseen asti ymmärtäväinen ja antaa anteeksi. Tässäkin sopassa oli enemmän tai vähemmän osallisena useampi lusikka ja jotkut olivat fiksuja ja osasivat olla rehellisesti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Toiset taas lähinnä loistivat jälleen itsekeskeisyydellään.

Toivottavasti tämä henkilö oppii vielä joskus arvostamaan asioita ja ihmisiä, joita pitää itsestäänselvyytenä ja viihtyy yksin itsensä kanssa, sillä täältä on turha etsiä seuraa tai sympatiaa yhtään mihinkään enää.

Onneksi kaikesta huolimatta viikonloppuuni kuului myös hyvää seuraa, ruokaa, juotavaa, saunomista ja semmoisia lämpöisiä halauksia. ^_^


Ilmoitusluontoisena asiana vielä:
Perjantaina meni raja rikki ja blogiani on käyty katsomassa yli 2000 kertaa.
Lämmin kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille.<3


torstai 12. huhtikuuta 2012

Väskätys

Kiitos pääsiäisen, tämä viikko on onneksi mennyt nopeasti. Mieliala on mennyt sellaista vuoristorataa, että olisi tehnyt mieli hypätä pois kyydistä jo useamman kerran. Uni on edelleenkin lähes joka yö enemmän tai vähemmän hukassa ja päivisin olen ihan zombiena. Älkää käsittäkö väärin, zombiet on <3 , mutta kunnon yöunet olisi tervetullutta vaihtelua. Tuntuu, että käyn puolella teholla, enkä jaksa oikein... noh... mitään.

Tänään piti kuitenkin hoitaa aamupäivällä pakollisia asioita ja tulin kotiin silmät ristissä vain huomatakseni, että olin unohtanut käydä samalla matkalla hakemassa uudet henkkarit poliisilaitokselta. Aikani kiukuttelin yksikseni huonoa muistiani, mutta päätin kuitenkin lähteä kävellen hakemaan niitä. Siitä huolimatta, että kiukutti ja matkaan meni ärsyttävän paljon aikaa ja energiaa, sain otettua ihan kivoja kuvia matkalla. (Samaa ei voi sanoa henkkareiden kuvasta, mutta eikö se vähän kuulu asiaan näyttää vankikarkurilta?)

Huomenna viikon viimeinen ärsyttävä pakkopäivä ja sitten koittaa viikonloppu.
Onneksi viikonloppuna on VIHDOIN edessä sellainen chillailu/rentoilu/kivuuspäivä, jota olen odottanut jo monta viikkoa! :)

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pääsiäiskiukku

Eipä se pääsiäinen nyt mitään kovin erikoista tuonut mukanaan.

Perjantaina sentään oli jotain mielekästä tekemistä, kun istuin iltaa kaverin luona ja join pari siideriä.
Mutta sen lisäksi olen lähinnä ollut kipeä, kotosalla, käynyt siskontytön synttäreillä ja yrittänyt kovasti käyttäytyä erinäisissä tilanteissa kuten aikuiset ja niellä kiukkuni ja ylpeyteni. Samaa ei voi sanoa toisesta osapuolesta, mutta noh, olen ainakin yrittänyt parhaani.

Joskus vaan tulee sellainen jämäkaveri-olo.. Sellainen, että mun kanssa on ihan kivaa viettää aikaa, jos kaikki muut suunnitelmat menee pieleen, tai ei ole parempaakaan tekemistä. Se vaan pistää ketuttamaan, kun itse odotan aina innolla suunnitelmia kyseisen ihmisen kanssa.
Olen ollut todella (seuran)kipeä tänään ja jotenkin ärsyttää viettää iltaa kotona yksin. Onneksi huomisen ohjelmassa on sarjoja, leffoja, ruokaa, eikä seurassakaan ole mitään valittamista. :)

Jeejee, ensiviikko vielä aikaa nauttia pitkään nukkumisesta ja sen jälkeen alkaakin työharjoittelu. Ihanaa, että saa edes jonkinlaista rutiinia elämään. Tekemisestä ja rahasta nyt puhumattakaan. Olen stressannut nyt työttömänä ollessani niin paljon, että työn aloittaminen tuntuu jopa melkein lomalta. Vaikka olen yrittänyt rentoutua, niin olen kokoajan kireä ja varuillani. Ihankuin odottaisin kokoajan, että seuraavan kulman takana odottaa lisää ikäviä uutisia tai muuta paskaa niskaan.
Juuri nyt antaisin mitä vaan rentouttavasta saunasta, kiuasmakkarasta ja siideristä.

Telkkarista tulee Moulin Rouge ja vaikka sen on nähnyt sata kertaa, niin EI RIITÄ!

"The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return"


torstai 5. huhtikuuta 2012

Takatalvi

Olipa todella julma aprillipila tuo takatalvi. Onneksi aurinko paistaa jo ihanan lämpimästi ja sulattaa kaikki tyhmät talviyritykset. Tänään näin ilokseni yhä lisää leskenlehtiä, joten kyllä nyt voi jo sanoa, että kesä on tulossa kovaa vauhtia.

Keväästä huolimatta jokin on vetänyt mielen maahan lähes joka päivä, vaikka miten yritän taistella sitä vastaan.
Onneksi työharjoittelu alkaa viikon päästä ja kesällä pitäisi aloittaa ihan oikeat työtkin. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen palkka on tilillä huokaisen syvään ja ostan itselleni uusia vaatteita. Ja alan vihdoin suunnitella muutoa isompaan asuntoon.

Kesällä olisi synttäritkin taas edessä. Toisaalta haluaisin pitää isot synttäripippalot ja kutsua paljon ihmisiä, mutta toisaalta en jaksaisi viettää syntymäpäivääni ollenkaan. Sen mukana tulee kuitenkin pienoinen ikäkriisi. Olen jo sen ikäinen, että PITÄISI olla vakituisessa työpaikassa, omistaa asunto (tai ainakin säästää sitä varten) ja harkita perheen perustamista. Vakituisen työpaikan voin toivon mukaan ruksata pois listalta heinäkuussa, mutta entäs ne muut asiat? Ei mitään tietoakaan perheen perustamisesta. Tai mistään sinne päinkään. On kaikkea muuta kuin aikuinen olo. Joku joskus kommentoi tätä asiaa siten, että aikuisuuteen kasvaa sitten kun saa omia lapsia. Mutta mitä jos ei saa koskaan lapsia? Eikö sitten kasva ikinä aikuiseksi? Miten houkutteleva ajatus ja näillä näkymin hyvin todennäköistä.

Pääsiäinen ei ole ikinä ennen tuntunut yhtä turhalta. En jaksa iloita ylimääräisistä "lomapäivistä", koska olen kotona muutenkin kaiket päivät tekemättä mitään. Ehkä se tästä, kunhan keksin jotain mielekästä tekemistä itselleni. Tänään on vain jostain syystä ollut maailmankaikkeuden ärsyttävin, ahdistavin ja huonoin päivä. Olen nukkunut viimeaikoina luvattoman huonosti ja viimeyö ei ollut poikkeus. Ja herättyäni mikään ei mennyt sunnitelmien mukaan, kuulin ikäviä asioita ja olin tekemisissä ihmisten kanssa, joiden käyttäytyminen loukkaa todella pahasti ja joiden ajatuksen juoksua en vain tällä hetkellä kykene ymmärtämään. Paskaa niskaan kilokaupalla siis!

Ehkä on parasta lopettaa tähän ja toivoa, että pääsiäinen toisi jotain kivaa tullessaan.


" Kuinka monta kertaa mä oon jo ollut lähdössä
Etsinyt ne paikat, joihin vois
Mutta karttapallosta ei vain löydy kaikkea
Enkä kerro miksi tahdon pois
Tai mä ehkä kuiskaan sen
Koloon puun ja pakenen

---
En ole paljon kellekään
Haluan juosta eksyksiin
Nimeni annan unohtaa
Ei kukaan oota palaamaan
En ole muiden ollutkaan "