Erityisesti odotan sitä, kun huomenna iltapäivällä saan töiden jälkeen jättää Oton hoitoon ja huokaista helpotuksesta. MINUN ei tarvitse koko viikonlopun aikana käydä koiran kanssa ulkona, vaan saan kerrankin olla miettimättä, että "mitäs kello oli kun viimeksi oltiin ulkona?".
Mulla oli mielessä niiiiin paljon kirjoitettavaa, ennenkuin avasin bloggerin ja nyt tuntuu, että mulla ei ole mitään sanottavaa...
Tää Katri Ylanderin kappale kertoo aika pitkälti mun fiiliksistä viime viikkojen ajalta:
Valoja en laita tänään,
vaikka tiedän etten nukukaan
Valoja en jaksa tänään
Hämärässä on mun parempaa
Halua en olla mitään
Joku vaan, kuka vaan
Leijun vaan kokonaan
Mietin, onko missään ketään
Mitä jos ne onkin kadonneet
Talossa mä yksin enää
Matoille jo lehdet putoilleet
Kaupunki on tyhjentyvä
Minä jään sykkyrään lepäämään
Mutta jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee
Valvon taas
vaikka tiedän etten nukukaan
Valoja en jaksa tänään
Hämärässä on mun parempaa
Halua en olla mitään
Joku vaan, kuka vaan
Leijun vaan kokonaan
Mietin, onko missään ketään
Mitä jos ne onkin kadonneet
Talossa mä yksin enää
Matoille jo lehdet putoilleet
Kaupunki on tyhjentyvä
Minä jään sykkyrään lepäämään
Mutta jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee
Valvon taas
Lopulta mä kuulen jotain
Yläkerran mies on hereillä
Yläkerran mies on hereillä
Tupakalle taitaa se tai
Hukassa on muuten kuten mä
Kulunutta peiton kulmaa
tämä taas puristaa, odottaa
Sillä jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee
Hukassa on muuten kuten mä
Kulunutta peiton kulmaa
tämä taas puristaa, odottaa
Sillä jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee
Valvon taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti