Tätä vuotta on ehtinyt kulua vasta kaksi viikkoa ja olen jo ihan kypsä. Kaiken muun kurjan lisäksi olen onnistunut murtamaan itseltäni niskanikaman ja nyt on toinen viikko sairaslomaa menosssa. Miten aina onnistunkin? Kivun vielä kestää, mutta pahinta on ollut tämä toimettomuus ja epätietoisuus.
Olen viimeviikkoina ollut muutenkin vain varjo itsestäni. Mikään ei tunnu miltään, en jaksa mitään, ruoka ei maistu. Oikeastaan tuo niskan kipu on ollut ainoa asia, joka on viestinyt siitä, että olen vielä täällä ja hengissä. Ainoat tunteet, jotka ovat päässet pintaan ovat olleet negatiivisia ja kuluttaneet energiani ihan loppuun. Pelkoa, ahdistusta, loukkaantumista, häpeää, vihaa.
Pystynkö loputtomasti antamaan satuttamiseni anteeksi muille, tai edes itselleni? Kerta toisensa jälkeen lyön päätäni seinään ja jossain vaiheessa siihenkin kipuun turtuu. Olen niin yksin ja uskottelen, että minulla on jotain väliä. Tuntuu, että olen uppoamassa suohon ja kaikki oksat, joita kohti kurottelen ja joiden avulla yritän päästä pois katkeavat käteeni. Pelkään niin kovasti jääväni tämän tunteen alle.
Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Löysin itselleni vihdoin ja viimein asunnon. Elämä itsemurhayksiössä kutsuu taas, mutta asunto on onneksi kävelymatkan päässä keskustasta ja kunhan kotiudun, niin varmasti ihan kiva. Tiskikoneesta joudun luopumaan, mutta pesukoneen onneksi voin pitää. Ei ainakaan tarvitse raahata pyykkivuoria pesutupaan.
Kävin tänään allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja tulomatkalla yritin piristää itseäni kuin kunnon nainen konsanaan ja ostin uudet kengät. Taskussa olisi myös vapaaliput illan jääkiekkomatsiin, joten tänään ei tarvitse olla koko iltaa yksin kotona. Viikonlopusta tulee varmasti haikea, sillä se on viimeinen tässä asunnossa. Ensiviikon perjantaina saan avaimet uuteen kämppään ja siirrän elämäni sinne.
Toivon, että ensikerralla voin kirjoittaa siitä, että mulle on tapahtunut jotain kivaa ja että olen onnellinen.
I don't know what's worth fighting for
Or why I have to scream.
I don't know why I instigate
And say what I don't mean.
I don't know how I got this way
I'll never be alright.
Älä takerru negatiivisiin tunteisiin.
VastaaPoistaMieti jos elämästäsi olisi enää tovi jäljellä, että haluaisitko elää vihoissa sen ajan.
Liikaa ei kannata antaa toisille köyttä, mutta kannattaa ainakin kuunnella, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Voimia suosta nousemiseen!