väriä etsimässä

Eilinen oli tihkusateineen totaalisen masentava ja  mustavalkoinen päivä. Tässä muutamia kuvia paremman päivän metsästyksestä. (kuvista saa isompia klikkaamalla)

 Outoa ajatella, että muutaman kuukauden päästä tämäkin paikka on ihana kesäparatiisi. En malta odottaa, että tulisi kesä ja pääsisin tuohon puun alle istumaan kaikkien ihanien ihmisten kanssa nauttimaan auringosta!

 Joko arvaatte mihin olin matkalla? 

Rakkaaseen vanhaan työpaikkaani, kirjastoon tietysti! Tämä vanha kirjastorakennus on kyllä yksi Turun kauneimmista vanhoista rakennuksista. Harmi, että en tajunnut ottaa kuvaa eteisaulan ihanasta kierreportaikosta, joka on kiehtonut pientä mieltäni lapsesta asti.

 Romantiikkahömpän kotihylly, jonka luokse eksyn aina, kun kaipaan kepeyttä ja väriä elämään. Tähän mennessä tuo hylly ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua, eikä tyhjin käsin tarvinnut lähteä kotiin nytkään.

Tällaisia vaaleanpunaisia unelmia löysin luettavaksi tällä kertaa. 

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä 

Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset

Nick Hornby: Hyvät ihmiset

Löysin monta muutakin kirjaa, jotka olisivat varmasti olleet kiinnostavia ja jotka haluaisin lukea, mutta suurin osa niistä oli sisällöltään niin raskaita ja jopa masentavia, että en uskaltanut niitä nyt lainata. Tein ainakin kymmenen muistutusta itselleni kirjoista, jotka haluan lainata ja lukea myöhemmin. Juuri nyt halusin kuitenkin keskittyä siihen, että saisin itselleni hyvän mielen ja mahdollisuuden heittää aivot narikkaan.

Cecelia Ahernin kirjoista olen aina pitänyt. Ne ovat jotenkin niin täynnä mielikuvituksellisuutta ja kekseliäisyyttä, eivätkä tosiaan varmasti ole kaikkien juttu. Ennenkin olen tätä hehkuttanut, mutta Yllätysvieras on vaan yksi parhaimmista hyvän mielen kirjoista, jonka olen koskaan lukenut.
Tuija Lehtistä tuskin tarvitsee kauheasti selitellä? Vai onko muka jotain kevyempää ja helpompaa luettavaa? Joskus teininä tuli kesäisin kahlattua Tuija Lehtisen kirjoja läpi ja kyllä nämä aikuistenkin romaanit ovat ihan yhtä hersyviä ja hyviä.
Nick Hornbyn kirja ei tarttunut mukaan romantiikkahyllystä ja on tunnelmaltaan varmasti vähän vakavampi, kuin kaksi edellistä, mutta olen aina pitänyt Hornbyn tavasta kirjoittaa. High fidelity (uskollinen äänentoisto) on yksi lempikirjojani ja löytyy myös omasta kirjahyllystä.