tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo rakastavani hiuksiani. Huomasin niistä riittävän juttua ihan liiaksi asti, joten päätin omistaa kokonaan oman postauksen sille, mitä kaikkea hiukseni ovat vuosien varrella kokeneet. Lapsuuskuvia ei tähän hätään (ONNEKSI) ole... Allekirjoittaneella on lapsuudessaan ollut niin jäätäviä hiustyylejä, että kaikki kuvamateriaali niistä pitäisi polttaa. On ollut päältä lyhyttä, mutta ah niin ihanan takatukkaista lookia (näytin ihan pojalle), kuin myös otsatukkaa ja permanentattuja sivuhiuksia. Lupaan pyytää kuvia lainaksi äidiltäni seuraavalla kerralla kun käyn, kun ette te kuitenkaan ilman todisteita usko, millaiset traumat voi pienelle ihmiselle jäädä!


Mutta siis asiaan! Eli niihin hiuksiin!

Ihan ensiksi haluan jakaa teidän kanssanne hiukseni sellaisina, kuin luoja on ne tarkoittanut. Tämä kuva on vuodelta 2005 ja hiukseni ovat siis täysin neitseellisessä tilassa. :D Hiukseni ovat siis luonnostaan tummanruskeat ja ihan täysin suorat.



Lukion jälkeen eräs ystäväni lähti opiskelemaan kampaajaksi ja parikin kertaa kävin istumassa hänen penkissään harjoituspäänä. Tuolloin tuli kokeiltua myös permanenttia ja kiharampaa tyyliä. Tulipahan ainakin todettua, ettei toi permis oo ehkä se mun juttu. Se rasitti muuten niin hyväkuntoista hiustani ja eipä siitä voi kuin itseään syyttää... En oikein jaksanut pitää hiuksista niin hyvää huolta kuin olisi pitänyt. Hoitoainetta käytin tuskin ollenkaan ja noh... siltähän se vähän näyttääkin :D

(kuvat vuodelta 2007)




Ylikasvanut permishän ei pue ketään, joten seuraava projekti olikin päästä siitä eroon... Tovin näytin siis tällaiselta peikolta. Lopulta värjäsin tuon pörrökasan vielä mustaksi, joka oli oikeastaan ihan kivannäköinen tucca jopa!




 


Sen jälkeen hiukset saivat kasvattaa rauhassa lopunkin permanentin pois latvoistaan, kunnes ne 2008 loppuvuodesta näyttivät tältä (huomatkaa todella taiteellisesti aseteltu peilikuva!).



Ja sen jälkeen olikin aika pätkäistä kuivat latvat huspoisveks ja hiukseni lyhenivät huomattavasti. (Kuva otettu lokakuussa 2008)


Ja jo alkuvuodesta 2009 hiukseni olivat taas näin pitkät.
On ihanan lohdullista huomata miten nopeasti hiukseni oikeasti kasvavatkaan :o Nämä kuvat ovat otettu maaliskuussa 2009 ja ero edelliseen kuvaan on aika huima.

Annoin hiusteni kasvaa ja värjäsin niitä vaan välillä uudestaan tummanruskeaksi / mustaksi.











KUNNES!
(2010)


En tiedä missä mielenhäiriössä tämä tapahtui, mutta vaivalla kasvattamani hiukset lyhenivät taas ja voin kertoa, että heti seuraavana päivänä kadutti. Katselin kaiholla noita kuvia, joissa hiukseni olivat pisimmillään ja itkin verta. Noh, kasvatusprojekti alkoi taas.


KUNNES
(2010)


Niinpäniin. Otsatukka. Tuo vihaamani asia. Olin yläasteella, kun kyllästyin ainaiseen otsatukkakampaukseen ja kasvatin sen pois. Olin onneni kukkuloilla ja vannoin, että ei ENÄÄ IKINÄ. Tämän leikkauksen jälkeen onnea kesti ehkä kaksi päivää, ennenkuin kadutti.

Tuon jälkeen hiusmallit ja -värit ovat vaihtuneet aika tiheäänkin tahtiin. Tässä muutamia maistiaisia niistä:







Ja kyllä, leikkasin otsatukan uudestaan 2011 :D








Huomattavissa ehkä pientä toistoa tuon mustan ja punaisen välillä...? :D Tuosta kaksivärisestä tukasta tykkäsin ihan kauheasti, mutta niin siinä vaan kävi, että pää vaihtui mustan kautta taas kokonaan punaiseen. Kyllä se syksyllä taas tuohon tuttuun ja turvalliseen mustaan vaihtuu. Ehkä jo vähän aikaisemminkin.

Tässä kuvassa hiukseni ovat juuri sen pituiset ja malliset kun toivoisin niiden olevan juuri nyt... Onneksi ne kasvavat niin nopeasti, että ei tarvitse kauaa odotella <3


Sellaisia vähän tyttömäisempiä juttuja tällä kertaa!

2 kommenttia:

  1. Eikä, sulle sopii otsis! Oot sulonen sen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä! Ei saa sanoa noin ku sitte alkaa himottaa taas otsis! Loreenilla on kyllä ihan maailman kuumis otsis ja muutenkin ihana tukka. Sellaisen jos saisin ni nom nom! ^^

      Poista