maanantai 19. elokuuta 2013

Zombiewalk 2013

Ja teemabileet vaan jatkuu. Viimeksi vein teidät Fetissibileiden ihmeelliseen maailmaan ja tällä kertaa ajattelin tutustuttaa teidät vähän toisenlaiseen alakulttuuriin, joka on kovin lähellä omaa sydäntäni. Turussa nimittäin järjestettiin lauantaina ensimmäisen kerran Zombiewalk ja toivon kovasti, että tapahtumasta tulee vuosittainen!

( upeista kuvista iso kiitos Petri Vilénille ja Miss Ruki Verille ! Muistakaa myös, että kuvista saa suurempia klikkaamalla :) )

Aloitimme valmistautumisen jo hyvissä ajoin päivällä ja hyvä niin, sillä maskeeraukseen yms sai kulumaan yllättävän paljon aikaa. Läästimme toistemme naamoihin lateksia, jonka sekaan olimme tyhjentäneet kaapista erinäisiä siemeniä yms. rosoisen pinnan saavuttamiseksi. MRV:n poskessa on lateksin lisäksi kerrosten välissä rypytettyä paperia. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana siinä, miten saa luotua erilaisia pintoja tuon lateksin kanssa. Näin jälkiviisaana annan sellaisen vinkin, että ei kannata ihan hiusrajaan asti sitä lateksia levittää, sillä se jää todella jämäkästi hiuksiin kiinni. (terveisin stormis, joka joutui seuraavana aamuna poistamaan viimeisetkin lateksijämät saksilla)

(c) MRV


Ihon pohjustin lähes valkoisella Grimasin rasvavärillä (saa mm. Punanaamiosta ) ja silmien ympärille levitin mustaa ja oranssinruskeaa luomiväriä. Pääasiassa niin, että alaluomelle mustaa ja yläluomelle + vähän sinne sun tänne silmän ympärille oranssinruskeaa. Noilla luomiväreillä tein ihooni muutenkin mustelmaista ja epätasaista vaikutelmaa. Lopuksi tuo kokonaisuus vielä päällystettiin Grimasin valkoisella irtopuuterilla.

Tuo lateksi kuivuu suht hitaasti, joten sen levittäminen kannattaa aloittaa ajoissa. Kuivumista voi kuitenkin vähän nopeuttaa hiustenkuivaajalla, jos ei malta / ehdi odottaa. Lateksin pintaa pystyy käsittelemään samoin kuin ihoakin, joten senkin suhteen on vain mielikuvitus rajana. Omassa otsassani on sekalainen sekoitus luomivärejä ja tekoverta (luonnollisesti...).

Ja pitihän sitä vähän hassutella l'Oréal-hengessä laittautumisen lomassa. Kyllä zombietkin ovat sen arvoisia! ;)

(c) MRV


Ja täsä mä ny sit ole, elävä kuallu:

(c) MRV


(c) MRV



Yksin minun ei onneksi tarvinnut valmistautua, sillä meitä oli ihan mahtava porukka lähdössä walkille ja mukana olivat edustamassa:

(c) MRV


... hänen miehekkeensä Shepherd

(c) MRV


...sekä ihanainen MRV 

(c) MRV


...ja hänen sisarensa Siperianhusky 

(c) MRV

MRV:n ja SH:n asut olivat aika huikeat, sillä he olivat pukeutuneet 50-luvun tyylisiksi kotirouviksi. Molemmilla oli selvästi jäänyt aamuiset askareet kesken, sillä MRV oli ah niin hehkeässä aamutakissa, jonka alla oli ah niin seksikkäät alusvaatteet ja hänen hiuksensa olivat vielä papiljoteilla. SH sen sijaan oli hädintuskin päässyt suihkusta pois zombien hyökätessä.

Nainen hei, sulla on jonkun silmä rinnuksilla... 

(c) MRV

Scoundrel edusti vähän virallisemmassa toimisto-lookissa. Olikohan asu valittu huolella työhaastattelua varten? Voin kertoa, että paikka taisi jäädä saamatta...


(c) MRV

(c) MRV



Itsehän tunsin oloni taas maailman pienimmäksi ja pulleimmaksi näiden huikean pitkien naisten keskellä, joten käänsin sen edukseni ja päätin olla yksi maailman pelottavimmista asioista: zombielapsi.


(c) MRV


Let's face it. Mikään ei ole pelottavampaa kuin lapset. Paitsi zombielapset. Pahin painajaiseni olisi herätä keskellä yötä siihen, että sänkyni vieressä seisoo yksinäinen lapsi, joka vaan TUIJOTTAA eteensä sanomatta mitään. 


(c) MRV


Ja mitä olisikaan lapsi ilman veristä pehmolelua? Ei niin mitään. Jälkeenpäin kuvia katsellessani totesin, että tuo nalle on aivan liian valkoinen. :(  Olisi pitänyt olla lisää likaa ja lisää verta! Tosin walkin jäljiltä se muistuttaa uitettua ja veristä koiraa...


(c) MRV

Tämä kuva on kyllä niin forever alone... Kukaan ei koskaan leiki mun kanssa... :(


(c) MRV


Itse tapahtuma alkoi kuudelta ja kulkue lähti liikenteeseen Tuomiokirkolta. Kauhealla kiireella juoksimme kaupungin läpi, kun kello lähestyi uhkaavasti kuutta. Jännä juttu, miten hassusti suomalaiset käyttäytyvät nähdessään jotain vähänkin outoa. Autoista tuijotettiin avoimen uteliaasti ja saatiinpa pari tööttäystäkin aikaiseksi (tai ehkä ne johtuivat vain MRV:n seksivau-asusta?), mutta vastaan kävelevistä ihmisistä suurin osa vain tuijotti muualle ja varoi katsomasta meihin päin.


Vihdoinkin perillä! Paikalla oli yllättävänkin paljon ihmisiä, vaikka sää ei ollutkaan mitä parhain. Facebookin tapahtuman mukaan osallistujia oli suunnilleen 400. Oli ihanaa huomata, miten paljon tässäkin kaupungissa on zombiefaneja, jotka ovat valmiit panostamaan täysillä osallistuakseen tällaiseen tapahtumaan. Mahtavia asuja!

(c) Petri Vilén

Juuri ennen lähtöä taivas repesi ja saimme niskaamme ihanan sateen, jota sitten kestikin koko zombiewalkin alusta loppuun... Reitti kulki Tuomiokirkolta kauppatorille, josta matka jatkui kävelykatua pitkin Kristiinankadulle ja jokivartta pitkin takaisinpäin ja päättyi kirjaston edustalle. Yhtään pidempää reittiä en kyllä kaivannutkaan, sillä tuo laahustaminen ja otuminen vesisateessa sai aikaiseksi sen, että pohjelihakseni ovat edelleen ihan kivikovat ja kramppaavat ihanasti. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaudesta zombeihin?

(c) Petri Vilén

Matkan varrella oli paljon ihmisiä ihmettelemässä ja kuvaamassa. Kaikkein herttaisimpia olivat pikkulapset, jotka seurasivat tapahtumaa pelonsekaisella innostuksella. Pitihän sitä muutamaa lasta vähän ohikulkiessa pelotellakin murisemalla ja hampaita näyttämällä...

(c) Petri Vilén

( EDIT: olihan tapahtumasta oikein videokuvaakin tarjolla! Ylen iltauutisissa vilahdin myös minä.
TÄÄLTÄ  voit katsoa tuon pätkän ja zombeilua luvassa 02:53 kohdasta eteenpäin. "Normilauantai"  )

Kun kävely oli ohitse, olimme kuin uitettuja... noh zombeja. Kaduilla oli sadeveden joukossa varmasti myös aimo annos tekoverta. Sää ei ollut muutenkaan mitenkään kauhean lämmin, joten suunnistimme luokseni lämmittelemään ja kuivattelemaan ennen illan jatkoja.


Kotona meni märkä asukin suosiolla vaihtoon. Jatkot olivat kuitenkin K-18, niin eihän sinne mitään pikkutyttöä olisi sisään päästetty. Hiukset avasin ja mitään sen enempää pörrötystä ja sekoitusa ne eivät vaatineet enää aikaisemman käsittelyn ja vesisateen jäljiltä. Päästä löysi paikkansa myös juuri ostamani pieni hattu, jossa on tuollainen harso silmien edessä. Tällaista mä oon aina halunnut!

(c) MRV


Aikaa löytyi myös hassuttelulle ja rakkaudenosoituksille. Zombielove! 

(c) MRV

Ja tässä vielä minun ja Oton taidonnäyte. Puss puss!

(c) MRV


Jatkoille mentiin bussilla ja bussikuski oli niin hämmentynyt, että päästi meidät ilmaiseksi sisään ja kanssamatkustajillakin oli hauskaa. 




Jatkot pidettiin Bore-laivalla jokirannassa Turun Linnan vieressä. Vaikka annankin kaiken kunnian ja arvostuksen järjestäjille siitä, että olivat järjestäneet myös jatkopaikan ja koristelleet sen omalla ajalla ja vaivalla, niin tuo laiva oli valitettavan syrjässä... Varsinkin kun viimeinen bussi keskustaan päin lähti jo heti 11 jälkeen. Seuraavalla kerralla, jos saataisiin jatkopaikka johonkin vähän lähemmäs, niin bueno! 


Ilta ei loppunut vielä silloinkaan, kun suuntasimme bussilla keskustaan, vaan menimme istuskelemaan Rokbariin, jossa allekirjoittanut pisti merkille sen, että siellähän oli vallan hyvännäköisiä ja kivanoloisia miehiä paikka pullollaan. Harmi vaan, että en itse ehkä ollut parhaimmillani näin zombiewalkin jälkeen. :D
Näin myös pitkästä aikaa vanhoja, ja vielä vanhempia kavereita ja oli ihanaa nähdä teitä kaikkia! <3


(c) MRV

Tällä kertaa astetta verisemmin terkuin: 
Zombiestormis.
Ensi vuonna uudestaan!!! 

2 kommenttia:

  1. Joo zombie love todellakin, toi yks tais vähän eläytyä turhankin paljon tohon zombeiluun koska mulla on nyt kaulassa fritsu :D
    T: scoundrel 15v.

    (Rakastan tota "Geek pride" -tunnistetta :D :D ...pitäis ehkä itsekin harkita jotain tunnisteiden keksimistä jossain kohtaa ku jaksaa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'D Voi teitä.

      Oon ihan rikki, kun oon hävittänyt mun Geek pride -pinssin. :( Se oli ihan superhieno.

      Poista