Silence!

Maanantaina ketutti ja se ketutus on mennyt jo lähestulkoon kokonaan ohitse, mutta tänäänkin vähän ketuttaa. Ei läheskään yhtä pahasti, eikä tee mieli velloa, mutta ketuttaa silti. Ai että mikä? Ei hätää, kyllä minä kerron ja avaudun!

Eniten ketuttaa ehkä se, että ääneni hävisi jossain vaiheessa keskiviikon ja torstain välillä. Torstaina en saanut aikaiseksi pihahdustakaan, mutta tänään saan aikaiseksi jo pieniä vingahduksia. Todella kaunista, kuulisittepa vaan. Huvittavinta on se, että menin aamulla lääkäriin spirometriaan, eli sellaiseen puhallusjuttutestiin. Onneksi siinä ei tarvinnut kauheasti sanoa mitään, piti vaan puhaltaa ja puuskuttaa. Tulokset olivat sen verran huonot, että ensiviikolla menenkin sitten keuhkolääkärin vastaanotolle, jos vaikka tulisi jotain selvyyttä tähän asiaan. Ja minä kun olen aina luullut omistavani hyvät keuhkot.... ;(

Olen nukkunut koko viikon taas tosi huonosti ja väsymys alkaa näkyä vähän kaikessa. Keskittyminen herpaantuu, on kokoajan sellainen pieni kiukutus... elimistö alkaa sanoa painavaa sanaansa asiaan. Onneksi on viikonloppu, niin voi ladata akkuja ja nukkua aamulla pitkään. Ja tuskinpa sitä vähän kipeänä jaksaa edes tehdä mitään kauhean radikaaleja bilesuunnitelmia. Ei oikein houkuttele lähteä mihinkään, kun ääni on näin käheänä.

Luin tuossa tänään aikaisemmin edellisen postaukseni uudestaan ja noh... saatoin ehkä ketutuksessani olla vähän turhan suorasanainen ja liioitella. En minä OIKEASTI mitään kusipäätä elämääni halua, niitä on vaan tullut matkan varrella vastaan. Tosin... ei sitä liian helppokaan saa olla, pientä haastetta pitää löytyä!

Lupasin aiemmassa Doctor Who -postauksessani palata vielä myöhemmin aiheen äärelle ja KYLLÄ! Nyt voin vähän hehkuttaa jo seuraavaa, eli kymmenettä Tohtoria, joka on valloittanut sydämeni. Voi David Tennant!

Oh yes, you!

Miten ihana, hurmaava, hauska, sarkastinen ja rakastettava Tohtori hän onkaan! En uskalla vielä sanoa, että olisin löytänyt Minun Tohtorini, koska olen nähnyt vasta kaksi, mutta.... KATSOKAA NYT NOITA KULMAKARVOJA!

Olen nyt jo vähän surullinen, kun tiedän Tennantin poistuvan sarjasta seuraavan katsomani kauden jälkeen. Tiedän myös jo nyt, että tästä sarjasta tulee yksi niistä muutamista, joita tulen katsomaan vielä monta kertaa läpi. Niitä sarjoja ei ihan kauhean montaa ole, sillä maailmassa on liikaa uusia sarjoja, että jaksaisi  katsoa vanhoja uudestaan. LIIKAA SARJOJA, LIIAN VÄHÄN AIKAA. Ei olisi tätä ongelmaa, jos Tohtori tulisi ja ottaisi Tardiksen kyytiin, silloin meillä olisi kaikki aika maailmassa ja vähän sen ulkopuolellakin. <3

Nytpä palaan sänkyyni peiton alle ja Doctor Who:n neljännen kauden pariin. Ja voi kyllä, olen ahminut tätä herkkua kahdessa viikossa kolme kautta. I have entered to the dark side. Mutta, kuten Scoundrel minulle sanoi: "Welcome to the dark side, we have The Doctor."

Ja te, jotka sarjaa olette katsoneet, niin arvatkaa huviksenne saiko tämä kohtaus minut itkemään...