Eilen oli ensimmäinen täysin vesiselvä perjantai miesmuistiin. Ei sillä, että joka perjantai olisi mennyt kreisibailauksen ja örveltämisen puolelle, mutta kyllä se lasillinen viiniä, tai yksi siideri on kuulunut pitkän työviikon jälkeiseen traditioon niin kauan kun muistan. Noh, alkoholi korvautui leffaillalla, kun käytiin Pöwwön kanssa katsomassa 12 years a slave. Ollaan jo pidemmän aikaa puhuttu, että pitäisi käydä katsomassa tuo leffa, mutta jotenkin se on aina jäänyt ja se ei ole itselleni ollut mikään sellainen "PAKKO NÄHDÄ" -elokuva. Torstaina sain kuitenkin kuulla, että leffassa on myös Benedict Cumberbatch ja varasin samantien liput seuraavan päivän näytökseen. :D On se välillä pienestä kiinni.
Itse elokuva oli hyvä ja herätti paljon ajatuksia. Alku eteni vähän hitaasti ja elokuvassa oli muutenkin paljon rauhallisia kohtauksia, joissa ei tapahtunut oikein mitään, mutta se sopi elokuvan teemaan ja tunnelmaan. Tyyntä ennen myrskyä, vai miten se meni? Ja saatiinhan ne kyynelkanavatkin vähän auki ennen lopputekstejä. Kyllä tämä kolmen Oscarin elokuva kannattaa katsoa, jos ei ole vielä nähnyt. Tosin, jos kaipaat jotain iloista ja pirteää hyvänmielen elokuvaa, niin valitse suosiolla joku muu.
Ennen leffaa kävimme Robert's Coffeessa kahvilla ja sain sievältä tarjoilijatytöltä niin söpön Cappuccinon, että en olisi millään raaskinut edes juoda sitä. Katsokaa nyt!
Elokuvan jälkeen koittikin sitten se perjantain vaikein osuus, kun menimme Pöwwön kavereiden kanssa Cosmiciin. Mieli olisi tehnyt ihan superpaljon kylmää ja herkullista siideriä. Varsinkin, kun Cosmicissa on hyvä valikoima juuri sellaisia kuivia perinteisiä englantilaisia siidereitä, jotka ovat suurinta herkkuani. Voin kertoa, ettei 7 up ole koskaan maistunut yhtä tylsältä. Eikä siiderinhimoani helpottanut yhtään Pöwwön kaverit, jotka kiusoittelivat minua poloista jatkuvasti. Minä kuitenkin selvisin siiderinhimostani ja ei voi muuta sanoa, kuin että nyt mieli ja keho kiittää! Kello on vähän yli yhdeksän ja olen kohta ollut kaksi tuntia hereillä, käynyt koiran kanssa pitkällä lenkillä ja istunut jo tovin koneella teekupposen ääressä kirjoittelemassa tätä Pöwwön vielä nukkuessa. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että kyllä olisi minullekin maistunut vähän pidemmät unet, mutta olen niin tottunut unirytmiini, että seiskan jälkeen ei vaan saa unta, vaikka miten yrittäisi. Paitsi tietysti arkipäivinä... Silloin väsyttää.
 |
| Maisemia aamulenkiltä |
 |
| Lenkkiseura |
Tänään onkin vuorossa kivaa illanviettoa ystävien kesken, sillä Shepherd täyttää vuosia. Tätä iltaa ei onneksi tarvitse olla kuivin suin ja kuulenkin jo jääkaapista tuon jättimäisen litran Sherwood-pullon kutsun... ;) Mutta ei vielä, ei vielä.
Torstai oli aika kiva päivä, sillä päivällä kävin äidin kanssa kirjastossa ja lounaalla. Olen yleensä kerran viikossa käynyt äidin luona tekemässä meille jotain hyvää ruokaa (pitää sitä äitiäkin joskus hemmotella :) ), mutta välillä vietämme laatuaikaa käymällä ravintolassa syömässä. Minusta on herttaista, miten äitini on alkanut innostua uusista asioista. Meni ihan hirvittävän kauan, ennenkuin äiti suostui lähtemään kokeilemaan kiinalaista ravintolaa ja nyt se on yksi suosikkivaihtoehdoista, kun menemme ulos syömään. Ehkä jonain päivänä koittaa vielä se hetki, kun äiti ottaa listalta jotain muuta, kuin friteerattua kanaa ja hapanimeläkastiketta.
Nyt emme kuitenkaan käyneet syömässä kiinalaista, vaan kävimme ensimmäistä kertaa uudessa Rossossa. Silloin kun Rosso oli vielä Hansassa, niin käytiin siellä useinkin pizzalla äitini ja tätini kanssa, yleensä muutaman tunnin shoppailukierroksen jälkeen. Päätimme testata uuden paikan pizzat ja koska me molemmat olemme nirsoja täytteiden suhteen ja kaikissa listalla olevissa pizzoissa on jotain, josta emme tykkää, niin päädymme yleensä ottamaan fantasia-pizzat. Yleensä tilaan aika tylsät täytteet, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain erikoista ja kokosin pizzani tällä kertaa seuraavista täytteistä: kylmäsavulohi, katkarapu, paahdettu paprika ja tuore mozzarella. Ja voi-hyvä-luoja! En halua enää ikinä syödä mitään muuta.
 |
| Täydellinen pizza |
Äidin kanssa hengailtuani tulin kotiin ja sain juuri siivottua, kun Hattarainen soitti ja tuli kylään. Höpöteltiin hetki ja kun Hattarainen lähti, niin Nuori Huntzberger saapui. Meiltä oli jäänyt monta How I met your motherin jaksoa katsomatta, joten katsottiin kaikki loput jaksot putkeen. Viimeisen tuplajakson aikana pääsi muutamakin huudahdus ilmoille.
"Eikä!"
"Miksiiii?"
"Mää niin tiesin tän!"
(SPOILERS!)
Aavistelin jo pari jaksoa sitten, että tarinan takana on se, että Ted kertoo tarinaa siksi lapsilleen, että äiti on kuollut, mutta miksi... MIKSI Tedin ja Robinin pitää päätyä yhteen? Ei... Ei... Ei! On varmaan paljon faneja, jotka hihkuivat riemusta ja olivat iloisia tästä käänteestä, mutta mää en ala! Pidin paljon enemmän Robinista ja Barneysta parina. Toisaalta tykkäsin siitä, että päätösjakso oli tehty siinä mielessä realistiseksi, ettei kaikki kolme paria elä elämäänsä yhdessä onnellisena loppuun asti. Samalla ärsytti, että Barneyn tulevaisuus oli kuitattu aika puolihuolimattomasti ja sekin oli mielestäni niin väärin, NIIN VÄÄRIN! Kuten jo Nuoren Huntzbergerin kanssa pohdittiin, niin vaikka tämän sarjan katsoisikin joskus taas alusta asti uudestaan, niin viimeinen jakso saattaa kyllä jäädä kokonaan katsomatta.
(/SPOILERS)
Aurinko paistaa, kello on vasta kymmenen ja on koko lauantaipäivä edessä. Parhautta! Viettäkää te muutkin ihana viikonloppu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti