keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Suhteellista

Olen tämän alkuviikon pohtinut parisuhteita ja etenkin omaani. Sanotaan nyt heti alkuunsa, että ei, en ole eronnut, enkä sellaista aio tässä postauksessa pohtiakaan. Joskus on vaan hyvä pysähtyä miettimään, että onko parisuhteessa kaikki kunnossa, vietetäänkö tarpeeksi laatuaikaa yhdessä ja tekeekö molemmat tarpeeksi töitä suhteen eteen. Tähän pohtimiseen minut inspiroi keskusteluni Pöwwön kanssa viime sunnuntaina. Emme olleet ehtineet jutella kunnolla pitkään aikaan ja viikonloput ovat viimeaikoina olleet aikamoista paikasta toiseen juoksua ja omalla kohdallani myös alkoholin kostuttamia.

Noh, keskustelu teki hyvää, sillä olen alkanut entistä enemmän miettiä mm. omaa alkoholinkäyttöäni. En ole koskaan kokenut, että minulla olisi minkäänlaista ongelmaa sen kanssa. Se ei ole koskaan haitannut työntekoani, vaarantanut terveyttäni, tai vaikuttanut muutenkaan negatiivisesti elämääni. Se on tuonut ihania ihmisiä, muistoja ja iloa elämääni. Viikonloppuna kuitenkin havahduin siihen, että olin ärtynyt, kiukkuinen ja todella ilkeä. Ihmiselle, joka on minulle kovin tärkeä ja joka ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen äksyilyni. Tajusin, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta viimeisen parin kuukauden aikana. Ymmärsin, että on aika tehdä kompromisseja ja töitä parisuhteen eteen.

Näin aluksi lupasin Pöwwölle, että jos haluan juoda viikonloppuna, teen sen vain ja ainoastaan toisena päivänä. Toinen on pyhitetty meidän yhteiselle laatuajalle, selvinpäin. Jos ja kun haluan juoda, niin en juo humalanhakuisesti persettäni olalle. Pitää vaan oppia sanomaan itselleen "ei", vaikka miten tekisi mieli vielä yhtä, tai kahta, tai muutamaa betonimyllyä. Ja kyllä niitä astetta kosteampiakin iltoja varmasti on vielä edessä, mutta ne pyrin hoitamaan muiden kanssa kreisibailaten (kuulostaa ihan uusikselta!) ja poden krapulani mieluusti yksin, ilman Pöwwön tuomitsevaa katsetta.

Yhteiselle laatuajalle minä asetin yhden vaatimuksen. Tai no en edes vaatimusta, mutta toivoin, että lähdettäisiin enemmän ulos yhdessä. Hirvittävän helposti tulee vaan laitettua Netflixistä sarja pyörimään ja rötvättyä sohvalla. Sekin on tietysti yhteistä aikaa ja kivaakin, mutta minä haluaisin myös mennä, tehdä ja kokea kaikkea! Olen niitä ihmisiä, jotka kyllästyvät ja ahdistuvat, jos jäävät liian pitkäksi aikaa paikalleen. Varsinkin, kun suurimman osan yhteisestä ajasta me vietämme täällä, minun kodissani, jossa minä hengailen muutenkin kaiket päivät. Joten kun vietän laatuaikaa Pöwwön kanssa, haluaisin toisinaan tehdä jotain vähän normaalista arjesta poikkeavaa ja erityistä.

"The best relationship is when you two can act like lovers and best friends. It's when you have more playful moments than serious moments. It's when you two give each other that specific stare and just smile. It's when you'll rather chill inside to watch movies, eat junk food and cuddle than go out all the time. It's when you'll stay up all night just to settle your arguments and problems. It's when you can completely act yourself and they can still love you for you are." - unknown

Tähän tiivistyy mielestäni aika pitkälti se "täydellinen suhde", joka on mielestäni tavoittelemisen arvoinen. Tiedän, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja parisuhteessa tulee väkisinkin vaikeampiakin aikoja eteen, mutta se on hyvin pitkälti meistä itsestämme kiinni, että miten selviämme niistä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ihana poikaystävä, joka ansaitsee kaiken rakkauteni ja parisuhde, jonka eteen olen valmis tekemään töitä.



 Hän saa minut nauramaan ja rakastan sitä. 



P.S. Lähdettiin tänään viettämään laatuaikaa kaupungille. Päädyttiin lopulta Teerenpeliin ja edessäni olikin yhtäkkiä kylmä inkiväärisiideri. Oho.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti