Tiezen oireyhtymämuffinit

Viimeksi oli niin kuvapainotteinen postaus, että tällä kertaa ajattelin taas vähän purkaa pääni sisältöä kirjallisessa muodossa. Tällä hetkellä isoin stressi kohdistuu työasioihin, jotka ovat viime aikoina olleet enemmän ja vähemmän sekavia.

Pari kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran lääkärillä näyttämässä rintakehääni, jossa tuntui varsinkin työpäivän jälkeen aivan sietämätöntä kipua. Kipu tuntui samalta, kun joku olisi veitsellä iskenyt rintakehään. Heti ensimmäisellä kerralla sain diagnoosiksi Tiezen oireyhtymän ja sain jopa yhden päivän sairaslomaa. Noh, eihän tuollainen tulehdus nyt millään yhden päivän sairaslomalla parane ja seuraavalla viikolla löysin taas itseni lääkärin vastaanotolta. Tälläkin kertaa diagnoosi oli sama, mutta sain vaivaan sentään tulehduskipulääkkeitä ja viikon sairasloman.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen käynyt yhteensä kolmen lääkärin ja fysiatrian erikoislääkärin ja fysioterapeutin vastaanotoilla, olen ollut korvaavassa työssä ja sairaslomalla ja viime perjantaina sain jopa kortisonipiikit kahteen kipeimpään tulehduskohtaan. Voin kertoa, että jos tuo kohta sattui jo ihan paineltaessa niin että meinasi huuto päästä, niin se piikki siellä tulehtuneessa kohdassa vasta tuntuikin herkulta!

Noh, pointti on nyt kuitenkin se, että edes kortisonipiikit eivät tuntuneet vievän kipua pois. Pistoksen jälkeen rintakehä oli pari päivää ihan jumalattoman kipeä ja siihen päälle sairastin vielä flunssankin ja yskiminen, se vasta namia tekikin! Ärsyttävintä on se, että kukaan ei oikeastaan osaa sanoa mistä tämä vaiva on tullut, tai koska se menee ohitse. Todennäköisintä on, että se on tullut rasituksesta työssä, jossa ylävartalo kuormittuu ja altistuu kiertoliikkeelle. Toistaiseksi lääkäri on määrännyt, että en saa tehdä mitään kurottelua tai kiertoliikkeitä vaativaa työtä ja nyt vaan odotellaan, että tulehdus parantuisi itsestään. Ai niin, huvittavintahan on, että tämä vaiva kestää todennäköisesti jotain parin viikon ja muutaman vuoden väliltä. Ihan jees aikahaarukka.

Tämä viimeisen viikon "sairasloma" on mennyt oikeastaan siihen, että olen ravannut lääkäristä toiseen. Jokainen on tehnyt tasan samat testit, painellut sitä kipeää kohtaa, joka on tullut tietysti painelusta vielä kipeämmäksi ja asian suhteen ei olla yhtään viisaampia. "Lepoa, lepoa, lepoa." Huomenna palaan takaisin korvaavan työn pariin ja arvatkaapa kuka aloittaa työpäivän 6:30 RAISIOSSA? Eipä varmaan ketuta lähteä bussipysäkkiä kohti ennen kuutta aamulla. Onneksi huomenna on sentään perjantai ja PÖWWÖN SYNTYMÄPÄIVÄ. Sen kunniaksi voisin vaikka tehdä suklaamuffinseja. Löysin yhdestä keittokirjastani (Hyvä kokki, 2000 parasta ruokaohjetta) reseptin superhyviin ja kuohkeisiin muffinseihin, joita on vähän turhankin helppoa tehdä...

SUPERHYVÄT JA HELPOT SUKLAAMUFFIN(S)IT*

(20 kpl pieniä tai 12 kpl isoja)

*) ihan miten kukin haluaa muffineitaan kutsua. Mulle tulee muffinista mieleen vaan "are you bluffin with my muffin?"

• 125 g margariinia
• 1 1/2 dl sokeria
• 2 munaa
• 100 g taloussuklaata
• 1 tl vaniliinisokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 1/2 dl vehnäjauhoja
• 2dl piimää tai kermaviiliä

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sulata taloussuklaa kattilassa vesihauteessa, tai leikkaa se kuutioiksi ja lisää taikinaan. 

(Itse tykkään pilkkoa suklaan paloiksi, koska silloin taikinaan jää superhyviä suklaaylläreitä. Olen myös lisännyt taikinaan vähän kaakaojauhetta, niin muffinseista tulee suklaisempia ja tummempia.)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon yhdessä piimän kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa taikina paperivuokiin. (Jos käytit alussa sähkövatkainta, niin suosittelen suklaan lisäämisen jälkeen vaihtoa puukauhaan tms ja sekoittamista käsin. Lisään vuorotellen jauhoja ja kermaviiliä ja sekoittelen taikinaa hiljalleen, jolloin muffinseista tulee kuohkeampia. Mikäli haluat kunnon suklaaöverit, niin laita muffinsivuokiin ensin ihan vähän taikinaa pohjalle, sen jälkeen pilko päälle pala Pätkistä ja lisää taikinaa.)

Paista uunin keskitasossa noin 15 min. (isompia muffinseja saa paistaa kauemmin, n 20-25 min)

HERKUTTELE!

Kerran muuntelin reseptiä niin, että jätin suklaan pois (le gasp!) ja lisäsin joukkoon sen sijaan kolme omenaa raastettuna ja pari tl kanelia (eli tein terveysmuffinseja! ;) ). Niistäkin tuli aika hyviä! Viimeksi ei ollut piimää, eikä kermaviiliä, mutta kreikkalainen jugurtti toimi ihan yhtä hyvin. 

Nyt menen suihkuun ja peiton alle lukemaan. Tässä käy tasan tarkkaan niin, että kun pitäisi herätä joskus viiden jälkeen, niin meikäläinen on vielä kahdelta yöllä pirteä kuin peipponen. 

P.S. Joku tarkkasilmäinen pikku mussukka ehkä huomasikin, että banneri on jälleen muuttunut. Se vanha jotenkin ärsytti, kun se oli niin tylsä ja jotenkin massiivinen, eikä sitten kuitenkaan mielestäni ihan sopinut blogin muun ulkoasun kanssa... Saati sitten jäänyt mieleen. Jouduin itsekin äsken miettimään, että millainen se vanha banneri olikaan, vaikka vaihdoin sen noin tunti sitten. :D 

Mielipiteet ovat tervetulleita, mitäpä tykkäätte uudesta?